Kävin Kerttu-karkeakarvaisen mäyräkoirani kanssa juhannus-aamulenkillä
Rukkamäenpuistossa. Olen keväästä lähtien kerännyt lenkkien varrelta roskia ja laittanut niitä bussipysäkkien ja puistojen roskiksiin. Ja niin tein myös tällä kerralla, vähän päälle kilometrin matkalta keräsin pienen pussillisen tyhjiä tupakka-askeja, karkkipusseja, tölkkejä, muovipusseja ja yhden rikkinäisen kaljapullon. Matkalla tuli mietittyä roskaamisen luonnetta ja miksi niin tehdään. Roskien perusteella sitä tekee lapset (karkkipaketit, mehupillit), nuAret (A ympyröity - tupakka-askit, tölkit) ja muut.
Roskien keruu periaatteessa kuuluu kaupungin infratuotannolle (minkä johtokunnan varajäsen olen) ja he sitä varmasti tekevätkin puistoalueilta ja kulkuväylien varsilta mutta työmaa on loputon ja nykyisen panostuksen perusteella näyttää siltä, että kulkuväylät ovat roskaisia ja kannustavat esimerkillään ihmisiä roskaamaan vieläkin enemmän. Aamulehdessä on ollut juttuja muistakin jotka ovat kyllästyneet roskiin ja keräävät lenkeillään esim. tupakantumppeja. Erittäin kannatettavaa!
Olen itse pyrkinyt keräämään näkyvät roskat, muovin ja metallin. Paperit jätän koska ne maatuvat. Lapsiani välillä pistän keräämään yhden roskan per nenä jotta ymmärtävät roskien keruun olevan kaikkien vastuulla. He valittavat, että roskat ovat ällöjä mikä pitää paikkansa mutta kädet voi aina pestä. Soisin ihmisten vannottavan lapsiaan laittamaan roskiaan roskiin ja toivoisin, että muillekin tulisi innostus kerätä niitä pois. Kun käy lenkillä mieli virkistyy paremmin kun ei luonnon seassa näe sinne kuulumattomia asioita kuten muovipusseja.
|
Gigantin roskapussi on maannut aidan vierellä puiston perustamisesta lähtien. |
Tyhjensin roskat puiston bussipysäkillä olevaan roskikseen ja keräsin myös puiston ympäri menevän aitauksen ympäriltä kaikki roskat, noin kaksi pikkupussillista mukana myös muovinen hiekkalapio. Paikalla oli pikkupoika äiteineen lampaita katsomassa ja tarjosin löydetyn hiekkalapion heille mukaan.
|
Jätin tölkit ja pullon pullonkerääjille roskiksen päälle. Harmillisesti bussi 36 ei kulje kesäaikaan kun puiston ja läheisen uimarannan käyttö olisi parhaimmillaan. |
Sitten kiersin aitausta ympäri ja näin parin viikon takaa lupiini-talkoiden jäljiltä siistin lupiinittoman rinteen. Lupiinit kerättiin pois koska ovat vieraslaji Suomessa ja myrkyllisiä lampaille. Lampaat kuulemma voivat intoutua syömään pelkästään lupiinia jos tarjolla joten parempi kerätä pois. Talkoot oli hikistä puuhaa, lupiini kehittää syvät juuret joten poisto tapahtui käytännössä kaivamalla.
|
Lupiiniton rinne, muut lajit eivät ole vielä vallannut uutta kasvualaa. |
Jatkoin kierrosta ja aitauksen takanurkassa (tieltä katsoen) oli hieno peltomaisema. Lampaat ovat syöneet aika tasaisesti koko alueelta heinää ja alue näyttää mukavalta. Aitausten vieressä menee jonkinlainen polku mutta heinikko on aika korkealla, Kerttu pomppi reippaasti heinikon seassa ja tulimme alkupisteeseen tien varteen. Aitakin tuli matkalla tarkastettua.
|
Näkymä aitauksen takanurkasta. |
Mielestäni Rukkamäenpuisto on loistava hanke, paikalliset lapset voivat nähdä eläviä lampaita kaupunkialueella ja alueelle muodostuu perinteinen peltomaisema perinteisine Suomalaisine kasveineen ja hyönteisineen. Tämän johdosta olen ollut Alvari-toiminnan kautta mukana mm. lupiini-talkoissa ja lupautunut laskemaan lampaita ja tarkistamaan aidan aina silloin tällöin. Tämäkin on yhden sortin yhteisöllisyyttä mistä olen innostunut. Me tavalliset kaupunkilaiset tehdään tämä kaupunki ja voimme vaikuttaa siihen minkälainen paikka kaupunginosamme on asua.
|
Tässä lampaat työn touhussa. |
Paluumatkalla löytyi roskia vielä lisää läheiseltä autojen kääntöpaikalta. Sinne oli dumpattu näemmä rakennusjätettä, tarvii infota
kaupungille. Otin matkaan pahimmat jäätelöpaperit ja pahvilaatikon. Kävin viemässä pahvin läheisen Siwan pahvin keräykseen. Koko lenkissä meni 1.5 tuntia, koira oli kieli pitkällä ja itselläkin selkä märkänä mutta lopputulemana oli hyvä mieli. Se oli yhteisöllistä hyötyliikuntaa, suosittelen!