Tunneli ei ole ainoa asia näissä kunnallisvaaleissa

Tänään olin Tampereen keskustorilla Vihreiden vaalimökillä jakamassa käyntikortteja ja vaalilehteä. Jonkin verran pääsi puhumaan politiikkaakin. Useimmiten siitä tunnelista mutta eräs "asiakas" ansiokkaasti kritisoi tätä tunnelihärdelliä että on näissä vaaleissa muitakin asioita kuin tunneli.

Yleisnäkymää keskustorilta etelään

Esim. Tampereella on ongelmia SoTe-alueella eli sosiaalipuolella palvelut ovat viime aikoina keskitettynä entistä enemmän mistä seuraa, että avuntarvitsijoiden täytyy matkustaa kaupungin keskustaan jotta saavat apua ja jonoutumisen johdosta päätöksien teko kestää liian kauan. Tähän ratkaisu voisi olla palvelun tuominen lähemmäksi tarvitsijoita ja lisähenkilöstön palkkaaminen. Painoarvo tulisi olla sillä, että palvelu tuotetaan asiakaslähtöisesti.

Terveyspuolella olen saanut torilla kuulla, että sairaanhoitajilla on suuri työkuorma ja heitä ei ole riittävästi. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että hoitajat eivät hakeudu tämmöisiin sairaaloihin. Ratkaisuna tietenkin palkata lisää hoitajia. Mistä rahat? Soisin, että rahaa säästyisi tähän tekemällä asioita fiksummin esim. ei pompoteta asiakkaita sairaaloiden välillä ambulanssilla turhan takia vaan hoidetaan asiakasystävällisesti ja joustavasti. Mikäli tämä ei onnistu on veronkorotukset minulle OK, terveyspalvelut on sellainen asia mitkä pitää hoitaa kunnialla. Kunnia-asia nääs.

Tampereen talouteen liittyen on semmoinen ongelma, että menot kasvaa tuloja nopeammin joten tulopuolta pitäisi saada kasvatettua. Työttömyysprosentti Tampereella on korkea joten työpaikkoja tarvitaan lisää. Yksi tapa kasvattaa yritystoimintaa on Uuden Tehtaan tyyppiset ratkaisut mutta myös perinteisiä yritystontteja ja tiloja tarvitaan. Tampereella on paljon koulutustoimintaa, yliopistoja kaksin kappalein joten on harmi jos niistä ei poiki uutta yritystoimintaa.

Raatihuone

Joukkoliikenteestä ja lapsista (niistä erityisistä) kirjoitinkin jo aiemmin. Tampereen vihreiden vaaliohjelmasta löytyy lisää parannusideoita. Mikäli saamme mandaatin näitä asioita ajaa, parannuksia varmasti tapahtuu. Tottakai asioista joudutaan muiden puolueiden edustajien kanssa neuvottelemaan eikä päätökset ole yksi yhteen halumme kanssa, mutta on hyvä, että suunta on oikeanlainen. Siitähän demokratiassa loppupeleissä onkin kysymys.

Positiivisuuden kierre

Tänään Nokia julkisti kolmannen neljänneksen tuloksensa ja työnantajani NSN teki loistotuloksen. Tästä intoutuneena ajattelin soittaa äidilleni ensin ja kertoa hänelle hyvät uutiset. Perinteisesti hän soittaa minulle samaisena iltana kun Nokia on uutisissa ja kysyy mitä uutinen tällä kertaa tarkoittaa minun kannaltani tai kuulunko minä irtisanottaviin. Hän on viime aikoina paremmin kärryillä mikä on NSN versus Nokia joten enää ei tarvitse selittää, että "Ei, minä en ole kännykkä-Nokialla töissä vaan verkko-Nokialla, toiselta nimeltään Nokia Siemens Networks eli NSN".

Äitini otti uutiset ilahtuneena ja samalla tuli vaihdettua kuulumisia vaalikampanjaani liittyen. Yleisesti fiilikset ovat paremmat, näinä aikoina osaa arvostaa hyviä uutisia. Mollivoittoisuudesta pääsee eroon positiivisuudella ja sen jakamisella. Vaimoni on ollut tässä hyvä. Onneksi onnellisuuspilleri sattuu välillä omallekin kohdalle.

Jokainen lapsi on erityislapsi

Vanhin tyttäreni on erityislapsi. Kun tulimme kolme vuotta sitten Kiinasta ja hän aloitti Härmälän koulussa oli luokkakoko aluksi 26 lasta ja myöhemmin luokkakoko nousi 28:aan. Opettaja valitteli, että ei ehdi katsomaan tyttäremme perään koska luokassa on muitakin lapsia ja ongelmatapausten selvittämiseen menee muutenkin paljon aikaa. Hän tekee parhaansa mutta paljon ei ole tehtävissä.

Kiinan kirjoistusmerkkien harjoittelua

Onneksemme tyttäremme pääsi tutkimuksiin ja hänelle löytyi paikka Liisanpuiston koulusta. Luokkakoko on nyt kahdeksan ja kouluavustaja tukee opetustyötä. Ongelmia koulun suhteen vielä on mutta trendi on ollut sen jälkeen positiivinen. Tyttärellämme on nyt ystäviä ja hänen asenteensa koulun suhteen on parantunut.

Pikkutytöillämme Peltolammin koulussa luokkakoko on nyt 28. Opettaja valittelee, että luokassa on levottomuutta. Ja varmaan näin onkin. Lapset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset taustat. Opettajilla on rajalliset mahdollisuudet puuttua lasten käyttäytymiseen ja onhan se selvää, jos ryhmä koko lähestyy kolmeakymmentä ei koulurauha ole sitä tasoa mitä se pitäisi olla.

Kovassa käytössä olevat reput

Jos ajatellaan koulusysteemiämme yleisesti tulisi luokkakokoja pienentää, tällöin opettajilla olisi helpompi työ tukea lapsen oppimista ja erityistarpeita. Lisäksi kouluissa tulisi olla riittävä määrä erityisavustajia ja opettajia. Opettajien työsuhteet tulisi pitää vakituisina ja pätkäsopimusten sijaan tulisi suosia vakinaisia työsuhteita. Näin opettajilla on mahdollisuus pitkäjänteiseen työskentelyyn.

Aiheesta löytyy Vihreän Langan artikkeli missä löytyy hyvin Vihreiden ajamat teesit. Voin allekirjoittaa nuo täysin. Tämän tyyppisiä pitkän aikavälin ratkaisuja soisin tehtävän myös täällä Tampereella!

Max yhden auton joukkoliikenneperiaate

Olen viime aikoina miettinyt Tampereen joukkoliikennettä ja liikkumista täällä yleensä. Näissä kuntavaaleissa yksi iso pohdinnan alla oleva hanke on raitiotie. Hintalappu sillä on luokkaa 180M€ mikä on paljon rahaa.

Hinnasta huolimatta olen raitiotien kannalla sillä se muodostaa kaupungin joukkoliikenteelle hyvän julkisen liikenteen rungon ja vähentää osaltaan liikennettä moottoriteiltä sekä nopeuttaa kaupungin läpi ja kaupunkiin menevää liikennettä. Tämä runko voitaisiin ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa yleensä ja sen varteen voisi rakentaa elinvoimaisia asuinkeskittymiä viheralueita unohtamatta.

Joukkoliikenne yleensä tulisi olla sellaista, että tiheästi asutuilla alueilla vuorovälit ovat alle puoli tuntia ruuhka-aikoina, harvemmin asutuilla alueilla harvempi vuoroväli ja mahdollisesti pienempi/halvempi kalusto. Joukkoliikenteen kattavuus tulisi olla sellaista, että missä tahansa asuukaan pärjäisi vaikka omaa autoa ei itseltä löytyisikään.

Tätä nimitän max yhden auton joukkoliikenneperiaatteeksi, eli perhekunnilla voi olla halutessaan vaikka kaksi autoa mutta mikäli haluavat tai joutuvat tekemään valintoja ja pitämään yhtä autoa tai ei autoa ollenkaan voivat he kuitenkin käydä töissä/asioilla/harrastuksissa julkisilla kulkuneuvoilla.

Pitkän matkan bussit ja junat tulisi olla kiinteä osa raitiotien lisäksi kunnallista joukkoliikennettä. Tarkoitan tällä sitä, että samoilla korttilipuilla pääsisi kulkemaan pitkän matkan busseissa, junissa ja raitiotiellä.

Sähköiset matkaoppaat tulisi olla yhteneväiset siten, että pitkänmatkan bussit/junat/raitiotie ovat samassa repa-matkaoppaassa. Tällä hetkellähän Paunun bussit eivät ole enkä näe järkisyytä tähän puutteeseen. Myös bussipysäkkien merkinnät ja reittikartat tulee sisältää kaikki linjat, myös pitkän matkan bussien reittitunnukset jotta käyttäjien ei tarvitse arpoa mitkä bussit pysäkillä pysähtyy.

Lisäksi reittiaikataulut tulisi suunnitella yhteistyössä muiden toimijoiden ja Tampereen kaupungin liikenteen kanssa. Esim. Härmälässä vuonna 2010 linjat 61, 62 ja 63 meni lähes aina linjojen 1 ja 11 editse mikä tuntui omituiselta eikä kovin järkevältä. Samaan tyyliin Peltolammilla ennen bussia numero 26 menee hyvin usein Paunun 71 mikä kerää kuljetettavat alta pois ja 26 menee lähes tyhjillään. En tiedä onko tämä ollut tarkoituksellista. Tämän sijaan jos vuoroja soviteltaisiin paremmin voisi vuoroväli olla jopa 10 minuuttia mikä käytännössä käyttäjän kannalta tarkoittaa sitä, että ei tarvitse katsoa aikataulua vaan mennä pysäkille ja olet jo matkalla.

Sähköisen reittiopaan tietot tulisi olla avoimesti saatavilla siten, että halukkaat yritykset voivat tehdä sille lisäpalveluita, esim. kännykällä käytettäviä palveluita jotka suunnittelevat reitin käyttäjän sijainnin perusteella.

Ja koska olen insinööri mietin hiukan tuotekehityksessä usein käytettäviä use caseja (yllä olevien ehdotelmien käyttötapoja):

1. Viher-hippi
Jouko vastustaa autoilua koska se saastuttaa ja tuhoaa maailman. Niinpä hän käyttää julkisia mahdollisimman paljon kun käy hiukan pidemmällä, tällä kertaa ostoksilla Ruohonjuuressa. Liikkuminen julkisilla on helppoa sillä bussiverkosto kuljettaa helposti ja nopeasti ja yhdellä vaihdolla hän pääseekin omalta asuinasueeltaan kyseiseen kauppaan. Ja koska hän ostaa vain hieman luomu-cashew-pähkinöitä ehtii hän samalla lipulla hypätä vielä raitiotievaunuun ja ehtii yliopistolle luennolle.

2. Taajama-mummo
Irma asuu yksin taajamassa kaupungin reunamilla. Usko meni toissa talvena ja elämä jatkuu vaikka vanhuuden vaivat Irmaa välillä vaivaakin. Bussit taajamassa menevät kaupungin tiheämmin asuttua alueita harvemmin mutta eihän näin eläkkeellä ollessa ole mikään hengenhätä. Riittää, että puolen kilometrin kävelymatkan päästä nysse kuljettaa kaupunkiin ja on riittävästi aikaa käydä apteekissa hakemassa lääkkeet ja kaupassa asioilla. Kelan kustantamaa taksia ei ole tarvinnut paljon käytellä ja omaosuuden raha säästyy muuhun tähelliseen.

3. Ruuhka-pariskunta
Karilla ja Sannalla alkaa lapset olla jo teini-iässä. Lasten ollessa pienempiä heitä tuli kuskattua harrastuksissa mutta nyt lapset menevät itse julkisilla jumppaan ja tanssitunnille. Lisäksi raitiotien valmistumisen johdosta Sannan työmatka Lentävänniemeen menee sutjakasti eikä toiselle autolle ole enää käyttöä. Säästyypähän sekin raha johonkin muuhun. Kari käy vielä työmatkat autolla mutta kun Fordissa oli kytkin sökönä hoituihan se työmatka julkisillakin, Repa-reittiopas neuvoi reitin ja toimi kätevästi Karin vanhalla Lumia 800 -älypuhelimella.

4. Öky-kuluttaja
Teuvolla on aina ollut rahaa. Hän ei voi ymmärtää viherpiipertäjiä ja mitä niitä linnunpöntön pystyttäjiä onkaan. Audi tuli uusittua viime keväänä ja sillä on mukava tehdä työmatkaa, välillä tulee ajettua pidempiäkin työmatkoja mutta nyt työmatka vie Kuljusta moottoritielle ja sieltä moottoritietä Tesomalle. Aiemmin matka oli ruuhkaisempi mutta viime vuosina ruuhkat ovat vähentyneet radikaalisti. Kaippa kaupunki on tehnyt jotain oikeinkin.