Jokainen lapsi on erityislapsi

Vanhin tyttäreni on erityislapsi. Kun tulimme kolme vuotta sitten Kiinasta ja hän aloitti Härmälän koulussa oli luokkakoko aluksi 26 lasta ja myöhemmin luokkakoko nousi 28:aan. Opettaja valitteli, että ei ehdi katsomaan tyttäremme perään koska luokassa on muitakin lapsia ja ongelmatapausten selvittämiseen menee muutenkin paljon aikaa. Hän tekee parhaansa mutta paljon ei ole tehtävissä.

Kiinan kirjoistusmerkkien harjoittelua

Onneksemme tyttäremme pääsi tutkimuksiin ja hänelle löytyi paikka Liisanpuiston koulusta. Luokkakoko on nyt kahdeksan ja kouluavustaja tukee opetustyötä. Ongelmia koulun suhteen vielä on mutta trendi on ollut sen jälkeen positiivinen. Tyttärellämme on nyt ystäviä ja hänen asenteensa koulun suhteen on parantunut.

Pikkutytöillämme Peltolammin koulussa luokkakoko on nyt 28. Opettaja valittelee, että luokassa on levottomuutta. Ja varmaan näin onkin. Lapset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset taustat. Opettajilla on rajalliset mahdollisuudet puuttua lasten käyttäytymiseen ja onhan se selvää, jos ryhmä koko lähestyy kolmeakymmentä ei koulurauha ole sitä tasoa mitä se pitäisi olla.

Kovassa käytössä olevat reput

Jos ajatellaan koulusysteemiämme yleisesti tulisi luokkakokoja pienentää, tällöin opettajilla olisi helpompi työ tukea lapsen oppimista ja erityistarpeita. Lisäksi kouluissa tulisi olla riittävä määrä erityisavustajia ja opettajia. Opettajien työsuhteet tulisi pitää vakituisina ja pätkäsopimusten sijaan tulisi suosia vakinaisia työsuhteita. Näin opettajilla on mahdollisuus pitkäjänteiseen työskentelyyn.

Aiheesta löytyy Vihreän Langan artikkeli missä löytyy hyvin Vihreiden ajamat teesit. Voin allekirjoittaa nuo täysin. Tämän tyyppisiä pitkän aikavälin ratkaisuja soisin tehtävän myös täällä Tampereella!