Kaupungeissa pyritään lisäämään kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuutta, jotta saataisiin vähennettyä hiilidioksidipäästöjä. Pyöräteiden ja pyöräkaistojen lisäys sekä katuparkkipaikkojen vähentäminen saa aikaan paljon porua, että miksi autoilijoita sorsitaan. Mielestäni tämä on turhaa vastakkainasettelua, koska keskustoissa on runsaasti parkkipaikkoja ja pyöräilyn lisääminen vapauttaa kaistoja autoilijoille. Tämä osaltaan vähentää tarvetta rakentaa autoinfraa lisää ja säästää kustannuksia.
Kuvan autot eivät liity asiaan
Autojakin tarvitaan silloin, kun julkisen liikenteen reitit eivät kata tarvetta tai etäisyydet ovat pitkiä. Liikenne on kokonaisuus, missä on oma paikkansa kävelylle, pyörille, autoille, julkiselle liikenteelle, sähköskoottereille sekä kaupunkipyörille. Kaupungin tulee sähköistää kalustonsa ja lisätä niille latauspisteitä.
Hervannan baanan alkupätkä ratikkareitin varrella.
On mielenkiintoista nähdä millaiseksi Tampereen ratikkaliikenne muodostuu ja uskon, että Tamperelaiset ovat tyytyväisiä tehtyihin panostuksiin. Ratikkaprojekti on ollut tähän mennessä menestys, kustannukset pysyivät kurissa ja aikataulu on pitänyt.
Keskustasta Hervantaan 8.5km
Kävelyn ja pyöräilyn terveyshyödyt ovat kiistattomat. Lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla ne tuovat arkeen joustavuutta. Moni työmatkapyöräilijä arvostaa toimivaa pyöräinfraa, mistä esimerkkinä ovat nykyiset ja toivottavasti tulevat panostukset runkoreitteihin. Pyöräteiden kunnossapito talvikaudellakin pitää tehdä laadukkaasti, jotta pääsemme Oulun kaltaiseen tilanteeseen, missä pyöräily on helppo vaihtoehto arkiliikkumiseen. Kaupunki tarvitsee pyöräilykoordinaattorin edistämään pyöräilynäkökulmaa kaupungin hallinnossa. Koiraihmisenä pyrin tekemään ympyrälenkkejä. Hyvin tehdyt kyltitykset helpottaa navigointia ja kutsuu liikkumaan vähemmänkin tutuilla reiteillä. Kaupunkisuunnittelun tulee kytkeä ulkoilureitit toisiinsa. Jos minut valitaan valtuustoon pyrin edistämään edellä listaamiani asioita.
Tampere on viime vuonna valittu Suomen halutuimmaksi kaupungiksi. Uusia asukkaita muuttaa kaupunkiin ja asunnoille on tarvetta. Uusien asuinalueiden rakentaminen on tyypillisesti kalliimpaa kuin olemessaolevan kaupunkirakenteen tiivistäminen.
Vuoden 2012 asuntomessut oli Tampereen Vuoreksessa ja koko asuinalue rakennettiin nollista infra mukaanlukien (tiet, sähköverkko, vesiputket).
Jos vertaa asukasta kohden tehtävää panostusta jo olemassaolevalle asuinalueelle, niin esim. Tammelan ja Vuoreksen täydennysrakentamisesta VTT on tehnyt laskelman (sivu 12, kuva 2). Hintaero on Tammela vs Vuores jopa 2.5-kertainen. Eli uusi asukas maksaa kaupungille Tammelassa 7.5k€ ja Vuoreksessa 18k€. Hinta tasaantuu aikaa myöten kun asukkaiden määrä kasvaa, mutta periaate käy tuosta ilmi. Lisäksi isot julkisen liikenteen investoinnit puhuu tiiviimmän kaupunkirakenteen puolesta.
Isot maantasolla olevat parkkialueet eivät ole tätä päivää. Esim. Tammelassa oli ainakin aiemmin niin paljon parkkipaikkoja, että jokaiselle asukkaalle vauvasta vaariin olisi ollut omansa. Ei mitään järkeä! Parkkipaikat talojen alle ja lievempi parkkinormi niin saadaan myös asumisen hintaa alaspäin. Monet taloyhtiöt ovat kuitanneet putkistosaneerauksen kustannuksia rakennuttamalla lisäkerroksia tai uusia kerrostaloja tonteilleen.
Jos minut valitaan valtuustoon pyrin edistämään tiiviimpää kaupunkirakennetta viheralueita unohtamatta.Tampereen Vihreiden vaaliohjelmassa on hyviä kirjauksia 15 minuutin kaupungista missä vartin päässä kotoa tulisi olla kaikki oleelliset palvelut, mutta myös vihreää ulkoilualuetta virkistäytymiseen ja liikuntaan.
Kaupungit ja niiden palvelut kehittyvät maailman mukana. Tampereella on ollut Smart Tampere kehitysohjelma (vuosina 2017-2021) jonka esittelyssä kerrotaan:
Ohjelma rakentaa kestävää ja älykästä Tampereen seutua, jossa asuminen,
eläminen ja liikkuminen ovat hiilineutraalia ja jossa palvelut toimivat
digitaalisesti, sujuvasti ja käyttäjälähtöisesti.
Nämä ovat hyviä tavoitteita ja mielestäni Tampereen kokoisessa kaupungissa, missä vuosikymmenen lopussa on 240 tuhatta asukasta ja kokonaisbudjetti on luokkaa 2 miljardia Euroa (2020), kaupungin älykäs toiminta voi tuoda huomattavia säästöjä ja parantunutta palvelua. Jos minut valitaan valtuustoon edistäisin mm. alla olevia asioita.
Liikkumisessa kaupungin julkista liikennettä on optimoitu käytön perusteella ja liikennesuunnittelussa hyödynnetään liikenteen mittaustietoja jne. Liikenne soljuu vähemmillä ruuhkilla ja siihen tehtävät investoinnit ovat oikea-aikaisia.
Nysse-pysäkkinäytöt näyttää pakkasellakin seuraavat bussit.
Kaupungilla on paljon tiloja ja anturimittauksilla voidaan säätää rakennusten ilmanvaihto optimaaliseksi hyvän sisäilman ja energiansäästön kannalta. Aikaisempien vuosikymmenten virheistä voidaan täten oppia ja huolehtia rakennusten toiminnasta pitkäjänteisesti energiaa ja ilmastoa säästäen.
Alykäs kaupunki mahdollistaa myös asukkaiden osallistamisen, suunnitelmista voidaan tehdä havainnollisempia virtuaalimalleja, joihin ihmisten on helpompi ottaa kantaa. Asukkaat voivat asioida halutessaan täysin sähköisesti, mutta toki tulee huolehtia myös ei-diginatiivien tarpeista. Palveluiden käytettävyyteen tulee panostaa. Ratkaisut tulee tehdä asukkaiden tarpeista käsin ja yksityisyydensuojasta tulee huolehtia.
Alykäs kaupunki on myös alusta yrityksille, sillä maailmassa on paljon tarpeita älykkäille ratkaisuille ja jos yrityksellä on referenssejä esim. Tampereelta, on jatkokauppaa helpompaa tehdä muihin maailman kaupunkeihin.
Nykyään kuntavaaleissa ehdokas vastaa nippuun vaalikoneita ja niin olen itsekin edelliset viikot tehnyt. Laadullisesti kysymyksiä oli laidasta laitaan, mutta mieleen jäi erityisesti Tamperelaisen väittämä: "Päätöksenteossa ympäristö pitäisi asettaa talouskasvun ja työpaikkojen luomisen edelle silloin kun nämä ovat keskenään ristiriidassa.". Toki nämä mittaavat vastaajan arvoja, mutta mielestäni näinä vastakkainasettelun aikoina tämänkin voisi muotoilla toisin. Työpaikkojen ei tarvitse olla ympäristön kanssa ristiriidassa.
Väittävät, että vaalit ovat ihmisen parasta aikaa... (kuva Riikka Vaahtera)
Listaan alle suorat linkit vaalikonevastauksiini, jos haluat verrata niitä omiisi:
Kulttuuritoimitus.fi kysyi erikseen vastauksia viiteen kysymykseen ja näkyy omakin vastaukseni päässeen kulttuuritoimituksen yhteenvetoon:
Mikä tai mitkä kulttuurin alat tarvitsisivat enemmän julkista tukea Tampereella? Mistä voisi karsia?
Sami Pesonen, Vihreät: Tuetaan omaehtoista
kulttuuritoimintaa esimerkiksi tarjoamalla tiloja (bändikämpät).
Kehitetään kulttuurin rahoitusjärjestelmiä tukemaan perinteisten
toimijoiden ohella myös spontaania ja kokeiluluontoista toimintaa.
Kolmas kerta toden sanoo ja päätin lopulta lähteä ehdolle. Valmistautuminen on ollut kevyttä ja keräilen juuri palikoita, että mitä kaikkea tässä pitäisi vielä tehdä. Aikaisempi kokemus helpottaa ja tänään olen menossa vaalikuvaan uudessa koronatukassa (jota eilen kävin siistimässä).
Puolue ja paikallisyhdistys on tehnyt hyvää työtä auttaakseen ehdokasta tekemään oikeita asioita. Koulutusmateriaalia on kiitettävästi videomuodossa useita tunteja. Lisäksi ohjeistus on tarjottu mallikkaasti pilvijakona. Tukea löytyy kanssaehdokkaista. Eli ei tarvitse muuta kuin tehdä.
Politiikkoroolin löytäminen kestää tyypillisesti hetken, teemat ja ajettavat asiat täytyy työstää helpommin ymmärrettävään muotoon. Lisäksi vaalistrategia eli miten mainostan, mitä tapahtumia, teenkö flaikun (sen A5 mainosläpyskän), miten rytmitän kampanjointityötä muun elämän kanssa?
Tukiryhmää olen kerännyt ja jos kiinnostaa antaa apuja teemoihin, materiaaleihin tai muutan vaan tsempata ole yhteyksissä. Eli liity Facebook-tukiryhmään ja katsotaan siitä eteenpäin miten voisit auttaa.
Nyt kun vaalit on ohi ja Tampereella sekä koko maassa Vihreät on saanut historiallisen vaalivoiton kaksinumeroisella kannatuksella, ei voi olla kuin tyytyväinen. Tampereella kärkikaartista ehdokkaat meni kivasti läpi ja paikkamäärä kasvoi kymmenestä neljääntoista. Moni ensikertalainen pääsi ainakin varalle ja laadullisesti sekä taidollisesti ovat mielestäni loistotyyppejä.
Valitettavasti moni hyvä ehdokas jäi aivan valtuuston varapaikan tuntumaan ja vaikka olin vaalivalvojaisissa iloinen kokonaistuloksesta olin samalla pahoillani ns. rannalle jääneiden puolesta. Matkan varrella olen saanut tutustua moneen hyvään tyyppiin niin taustaorganisaatiossa kuin uusiin tulokkaisiin näin vaalien merkeissä. Oma tulokseni jäi myös vaatimattomaksi (41 ääntä) mikä luonnollisesti harmitti.
Tässä vielä hymyilytti
Oma kampanjointi sai takaiskun kun loukkasin vasemman jalan nivelsiteet kohtuullisen pahasti kolme viikkoa ennen vaalipäivää. Olin juuri edellisenä päivänä saanut 2000 esitettä ja tarkoitus oli aloittaa katukampanjointi isosti. Tykkään katukampanjoinnista tosi paljon, on kiva kohdata ihmisiä ja tulla (välillä) haastetuksi.
Koska keppien kanssa kädet loppuu kesken ja liikkuminen kaduilla ei tullut kyseeseen, niin otin taktiikaksi olla vaalimökillä. Olinkin arki-iltapäivästä 1-2 tuntia ja viikonloppuisin enemmän. Sain kepit koppiin talteen ja pystyin tassuttelemaan mökin edessä ja toimimaan mökillä baristana. Esitteitä meni kohtuullisesti mutta mökkikampanjoinnin ongelma on suuri tarjonta ja ihmiset tätä kautta hylkii mainontaa enemmän.
Kaikkea ei tietenkään voi laittaa jalan piikkiin. Näissä politiikan kauneuskilpailuissa on muitakin asioita, mm. ehdokkaan habitus, vaaliteemat ja ulosanti. Olen jalan takia ollut kolme viikkoa lenkkareissa kun muut kengät ei mahdu jalkaan, en tiedä onko tuolla ollut vaikutusta. Vaaliteemat kasasin aika viime tingassa. Luulen, että ne eivät puhutelleet ihmisiä tai ainakaan sitä kohderyhmää mitä yritin tavoitella. Painotin voimakkaasti erityislasten tukemista kouluissa ja koulujärjestelmän ylläpitämistä yleensä. Samaa teemaa oli myös muilla ehdokkailla. Ulosantia olen mielestäni parantanut viime vaaleista mutta sitä on itse aika vaikea arvioida mikä toimii ja mikä ei.
Tapahtumia olin järjestämässä kahdesti, Vihreä koirakävely Eteläpuistoon oli kiva tapahtuma, sää oli aika kehno, mutta porukkaa oli kohtuullisesti. Sinnittelin kepeillä reitin Keskustorilta Eteläpuistoon ja takaisin, onneksi sain lainataluttajia koiralleni. Eteläpuistosta blogasin erillisen kirjoituksen ja alue oli tapetilla lehtien palstoilla moneen kertaan.
Toinen tapahtuma missä olin mukana oli Väliinputoajien suojaverkot missä puhuin erityisnuorista. Keskustelu siellä oli hyvää ja mielestäni Vihreä Tila toimi tilana hyvin. Noin keskeisellä sijainnilla kun olisi jatkossakin kokoontumispaikka missä voisi pitää tapahtumia ja keskustella.
Somessa otin taktiikaksi rummuttaa Instagramissa kuvien kera, blogata viikoittain ja jakaa blogaukset Twitterissä ja Facebookissa. Facebook-mainontaa käytin runsaasti. Tämän lisäksi tein erillisen mainoksen minkä säädin oman kuplani ulkopuolelle. Rahaa käytin mainontaan n. 160€. Ei toiminut. Tavoitettuja ihmisiä oli yli kymmenen tuhatta, sitoutumisia useita satoja. Erityislapsista kirjoittamani blogaus levisi Somessa tosi hyvin, ajoitus vain oli kovin myöhäinen vaaleihin nähden joten hyödyt jäi ohkaisiksi.
Hankin myös runsaasti koirankakkapusseja mitkä käärin vaaliesitteeseen. Niitä oli keppien kanssa hankala jakaa mutta aivan viimeisenä viikonloppuna sain ne jaettua kun vihdoin pystyin jättämään kepit kotiin. Ihmiset olivat aidosti ilahtuneita ja palaute oli hyvää, tämä ei valitettavasti konkretisoitunut ääninä.
Yleisesti otin oppia näistä vaaleista monella rintamalla. Monia asioita tekisin toisin, esim. keräisin oikean tukiryhmän, kohdentaisin tarkemmin teemapuolella ja ostaisin esim. bussimainontaa. Vaalien jälkeen tyypillisesti tulee aktiiveille tyhjyyden tunnetta, kun yhtäkkiä ei tarvitsekaan jakaa mainoksia ja miettiä Some-näkyvyyttä. Meinaan jatkaa yhdistyspuolella ja vuodenvaihteessa on taas presidentin- ja maakuntavaalit missä toimin todennäköisesti tukiryhmässä ja taustaorganisaatiossa.
Aamulehdestä saimme lukea, että Liisanpuiston-koulu joutuu korjattavaksi sisäilmaongelmien takia. Oma tyttäreni sai opiskella tässä erityiskoulussa ala-asteelta yläasteen loppuun ja opetuksen taso oli siellä mielestäni hyvällä tasolla. Erityislapsen perheen arki itsessään on haastavaa ja ongelmat koulussa lisäävät kuormitusta kotona.
Mielestäni suurin ongelma Tampereen koulurintamalla on koulujen sisäilmaongelmat ja ne pitää laittaa kuntoon. Puhutaan kuitenkin työympäristöstä, missä opettajat tekevät pitkän työuransa. Myös lapset altistuvat ongelmille ja hengitystiesairaus tai allergia on elinikäinen vaiva. Tilojen kunto on heikentynyt pitkän ajan kuluessa, mutta käänne parempaan saadaan parantamalla toimia tilojen ennakoivien tarkastusten lisäämiseksi sekä käyttämällä rakennuksia oikein esim. riittävällä ilmastointiasetuksilla. Lisämotivaatio koulujen korjaamiseksi olisi sen työllistävä vaikutus.
Toinen suuri ongelma on ohjaajaresurssien vähäisyys. Nykysuunta on opetuksen tasapuolistaminen ja integraatio mikä tarkoittaa sitä, että esim. erityislapset ohjataan osaksi tavallisia koululuokkia erityiskoulujen sijaan. Tämä voi kuulostaa tavoiteltavalta asialta, mutta samaan aikaan ei siirretä riittävästi ohjaajia tukemaan erityislasten oppimista. Tämä puolestaan voi johtaa koko luokan opetuksen halvaantumiseen kun opettajan aika menee erityislapsen ohjaamiseen tai järjestyksenpitoon. Tähän liittyy myös yleisellä tasolla suuret luokkakoot.
Kolmas ongelma on rahan vähyys oppimateriaalien kuten kirjojen hankintaan. Kirjoja käytetään parhaan mukaan uudestaan ja osa joutuu käyttämään todella heikossa kunnossa olevia kirjoja. Lisäpaineen tälle muodostaa OPS-uudistus missä uusitaan oppimateriaaleja vieläkin enemmän. Raha ei riitä kaikkeen joten uudistuksen käyttöönotto viivästyy.
Nyt kun tyttäreni opiskelee toisen asteen jatko-opintoja Luovissa tunnen kiitollisuutta koulujärjestelmäämme kohtaan ja toivon, että me tulevat kuntavaltuutetut pystymme pitämään koulujärjestelmämme sellaisena, että kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet oppia itselleen ammatti. Siksi siihen kannattaa panostaa, onhan koulutus tunnetusti yksi keino vähentää riskiä nuorten syrjäytymiseen.
