Olen käynyt vaalikuvassa ja pohtinut vaaliteemoja mitä aukaisen lisää tulevissa postauksissani. Sain ihan onnistuneet otokseni vaalikuvia ottaneelta Karri Harjulta ja olen päivittänyt kuvat joka paikkaan Somessa ja myös täällä blogissani. Muutin blogin nimen geneeriseksi "Politiikko Sami Pesonen" aiemmasta "Hitauteen taipuvainen mies" nimestä jotta blogin tarkoitus aukeaisi helpommin. Näin mahdollistan tehdä taustatsekkiä mikä minä olen miehiäni jos äänestyskiinnostus heräsi.
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
Kohti kevään 2017 kunnallisvaaleja
On taas aika aktivoitua kunnallisvaaleihin. Olen viime vaaleista lähtien toiminut Tampereen vihreät Ry:n hallituksessa ja tänä vuonna siirryin hallituksessa varalle jotta saadaan toimintaan tervettä kiertoa. Vaalityöstä on kertynyt arvokasta kokemusta kun olen ollut mukana tukiryhmissä 2014 Europarlamentti- ja 2015 Eduskuntavaaleissa.
Olen käynyt vaalikuvassa ja pohtinut vaaliteemoja mitä aukaisen lisää tulevissa postauksissani. Sain ihan onnistuneet otokseni vaalikuvia ottaneelta Karri Harjulta ja olen päivittänyt kuvat joka paikkaan Somessa ja myös täällä blogissani. Muutin blogin nimen geneeriseksi "Politiikko Sami Pesonen" aiemmasta "Hitauteen taipuvainen mies" nimestä jotta blogin tarkoitus aukeaisi helpommin. Näin mahdollistan tehdä taustatsekkiä mikä minä olen miehiäni jos äänestyskiinnostus heräsi.
Olen käynyt vaalikuvassa ja pohtinut vaaliteemoja mitä aukaisen lisää tulevissa postauksissani. Sain ihan onnistuneet otokseni vaalikuvia ottaneelta Karri Harjulta ja olen päivittänyt kuvat joka paikkaan Somessa ja myös täällä blogissani. Muutin blogin nimen geneeriseksi "Politiikko Sami Pesonen" aiemmasta "Hitauteen taipuvainen mies" nimestä jotta blogin tarkoitus aukeaisi helpommin. Näin mahdollistan tehdä taustatsekkiä mikä minä olen miehiäni jos äänestyskiinnostus heräsi.
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Roskaamisesta ja Rukkamäen-lammaspuistosta
Kävin Kerttu-karkeakarvaisen mäyräkoirani kanssa juhannus-aamulenkillä Rukkamäenpuistossa. Olen keväästä lähtien kerännyt lenkkien varrelta roskia ja laittanut niitä bussipysäkkien ja puistojen roskiksiin. Ja niin tein myös tällä kerralla, vähän päälle kilometrin matkalta keräsin pienen pussillisen tyhjiä tupakka-askeja, karkkipusseja, tölkkejä, muovipusseja ja yhden rikkinäisen kaljapullon. Matkalla tuli mietittyä roskaamisen luonnetta ja miksi niin tehdään. Roskien perusteella sitä tekee lapset (karkkipaketit, mehupillit), nuAret (A ympyröity - tupakka-askit, tölkit) ja muut.
Roskien keruu periaatteessa kuuluu kaupungin infratuotannolle (minkä johtokunnan varajäsen olen) ja he sitä varmasti tekevätkin puistoalueilta ja kulkuväylien varsilta mutta työmaa on loputon ja nykyisen panostuksen perusteella näyttää siltä, että kulkuväylät ovat roskaisia ja kannustavat esimerkillään ihmisiä roskaamaan vieläkin enemmän. Aamulehdessä on ollut juttuja muistakin jotka ovat kyllästyneet roskiin ja keräävät lenkeillään esim. tupakantumppeja. Erittäin kannatettavaa!
Olen itse pyrkinyt keräämään näkyvät roskat, muovin ja metallin. Paperit jätän koska ne maatuvat. Lapsiani välillä pistän keräämään yhden roskan per nenä jotta ymmärtävät roskien keruun olevan kaikkien vastuulla. He valittavat, että roskat ovat ällöjä mikä pitää paikkansa mutta kädet voi aina pestä. Soisin ihmisten vannottavan lapsiaan laittamaan roskiaan roskiin ja toivoisin, että muillekin tulisi innostus kerätä niitä pois. Kun käy lenkillä mieli virkistyy paremmin kun ei luonnon seassa näe sinne kuulumattomia asioita kuten muovipusseja.
Tyhjensin roskat puiston bussipysäkillä olevaan roskikseen ja keräsin myös puiston ympäri menevän aitauksen ympäriltä kaikki roskat, noin kaksi pikkupussillista mukana myös muovinen hiekkalapio. Paikalla oli pikkupoika äiteineen lampaita katsomassa ja tarjosin löydetyn hiekkalapion heille mukaan.
Sitten kiersin aitausta ympäri ja näin parin viikon takaa lupiini-talkoiden jäljiltä siistin lupiinittoman rinteen. Lupiinit kerättiin pois koska ovat vieraslaji Suomessa ja myrkyllisiä lampaille. Lampaat kuulemma voivat intoutua syömään pelkästään lupiinia jos tarjolla joten parempi kerätä pois. Talkoot oli hikistä puuhaa, lupiini kehittää syvät juuret joten poisto tapahtui käytännössä kaivamalla.
Jatkoin kierrosta ja aitauksen takanurkassa (tieltä katsoen) oli hieno peltomaisema. Lampaat ovat syöneet aika tasaisesti koko alueelta heinää ja alue näyttää mukavalta. Aitausten vieressä menee jonkinlainen polku mutta heinikko on aika korkealla, Kerttu pomppi reippaasti heinikon seassa ja tulimme alkupisteeseen tien varteen. Aitakin tuli matkalla tarkastettua.
Mielestäni Rukkamäenpuisto on loistava hanke, paikalliset lapset voivat nähdä eläviä lampaita kaupunkialueella ja alueelle muodostuu perinteinen peltomaisema perinteisine Suomalaisine kasveineen ja hyönteisineen. Tämän johdosta olen ollut Alvari-toiminnan kautta mukana mm. lupiini-talkoissa ja lupautunut laskemaan lampaita ja tarkistamaan aidan aina silloin tällöin. Tämäkin on yhden sortin yhteisöllisyyttä mistä olen innostunut. Me tavalliset kaupunkilaiset tehdään tämä kaupunki ja voimme vaikuttaa siihen minkälainen paikka kaupunginosamme on asua.
Paluumatkalla löytyi roskia vielä lisää läheiseltä autojen kääntöpaikalta. Sinne oli dumpattu näemmä rakennusjätettä, tarvii infota kaupungille. Otin matkaan pahimmat jäätelöpaperit ja pahvilaatikon. Kävin viemässä pahvin läheisen Siwan pahvin keräykseen. Koko lenkissä meni 1.5 tuntia, koira oli kieli pitkällä ja itselläkin selkä märkänä mutta lopputulemana oli hyvä mieli. Se oli yhteisöllistä hyötyliikuntaa, suosittelen!
Roskien keruu periaatteessa kuuluu kaupungin infratuotannolle (minkä johtokunnan varajäsen olen) ja he sitä varmasti tekevätkin puistoalueilta ja kulkuväylien varsilta mutta työmaa on loputon ja nykyisen panostuksen perusteella näyttää siltä, että kulkuväylät ovat roskaisia ja kannustavat esimerkillään ihmisiä roskaamaan vieläkin enemmän. Aamulehdessä on ollut juttuja muistakin jotka ovat kyllästyneet roskiin ja keräävät lenkeillään esim. tupakantumppeja. Erittäin kannatettavaa!
Olen itse pyrkinyt keräämään näkyvät roskat, muovin ja metallin. Paperit jätän koska ne maatuvat. Lapsiani välillä pistän keräämään yhden roskan per nenä jotta ymmärtävät roskien keruun olevan kaikkien vastuulla. He valittavat, että roskat ovat ällöjä mikä pitää paikkansa mutta kädet voi aina pestä. Soisin ihmisten vannottavan lapsiaan laittamaan roskiaan roskiin ja toivoisin, että muillekin tulisi innostus kerätä niitä pois. Kun käy lenkillä mieli virkistyy paremmin kun ei luonnon seassa näe sinne kuulumattomia asioita kuten muovipusseja.
 |
| Gigantin roskapussi on maannut aidan vierellä puiston perustamisesta lähtien. |
Tyhjensin roskat puiston bussipysäkillä olevaan roskikseen ja keräsin myös puiston ympäri menevän aitauksen ympäriltä kaikki roskat, noin kaksi pikkupussillista mukana myös muovinen hiekkalapio. Paikalla oli pikkupoika äiteineen lampaita katsomassa ja tarjosin löydetyn hiekkalapion heille mukaan.
 |
| Jätin tölkit ja pullon pullonkerääjille roskiksen päälle. Harmillisesti bussi 36 ei kulje kesäaikaan kun puiston ja läheisen uimarannan käyttö olisi parhaimmillaan. |
 |
| Lupiiniton rinne, muut lajit eivät ole vielä vallannut uutta kasvualaa. |
 |
| Näkymä aitauksen takanurkasta. |
 |
| Tässä lampaat työn touhussa. |
tiistai 6. marraskuuta 2012
Ja niin elämä jatkuu näin viikko vaalien jälkeenkin
Nyt viikkoa myöhemmin hiukan analyysia vaalituloksestani. Sain siis 76 ääntä ja suuri kiitos siitä! Valtuustopaikka olisi irronnut noin 350 äänellä ja varapaikka 185 äänellä joten siihen oli vielä matkaa. Jos laskee 300€ budjetti jaettuna äänimäärällä saadaan noin 4€ per ääni.
Käytin 100€ käyntikortteihin (500kpl), 75€ Vihreiden ehdokkuuteen ja loput työpaikallani kampanjointiin. Käyntikortit oli mielestäni mukava tapa kampanjoida siinä mielessä, että ne tuli annettua henkilökohtaisesti potentiaalisille äänestäjille. Niihin ei tullut laitettua muuta kuin perustiedot itsestä sekä tämän blogin osoite. Olisi voinut ehkä kiteyttää mitä asioita pääasiassa halusin ajaa, nyt kortin saajan oli nähtävä vaiva ja käydä katsomassa mitä täällä blogissa oli vaaleihin liittyen kirjoitettu.
Ääniä sain ympäri kaupunkia mutta erityisesti Hervannasta, Annalasta ja keskustasta. Joko teemani vetosivat Hervantalaisiin erityisesti tai sitten sain työpaikaltani ääniä ja näkyi sitten tilastollisesti erityisesti näissä kaupunginosissa. Peltolammilta sain vain kolme ääntä, yksi niistä oli omani joten paikallisesti tars tehdä itseäni paremmin tunnetuksi. Rouvalle meni myös osa tuttujen äänistä.
Olen asunut Tampereella kolme vuotta ja tänä aikana olen ollut Tampereen Palloveikkojen toiminnassa mukana, tämän lisäksi lasten harrastusten kautta olen ollut tekemisissä paikallisten kanssa. Joten verkostoitumisen saralla vielä tekemistä, tämä on yksi syy miksi ääniä ei tullut niin paljon kuin olisin toivonut. Aamulehden meinaan jättää jäähylle, journalismin taso ei vakuuta ja Kokoomuksen ääni kuuluu liian selvästi, esim. tunneliasiassa ja raitiotie-hankkeessa myös. Olisin odottanut kyseisen lehden olevan tasapuolinen kaikille mutta näin selvästikään ei ole. Lopputuntemukseni näistä vaaleista on kuitenkin ihan hyvä, jopa niin hyvä, että meinaan yrittää neljän vuoden päästä uudestaan.
No mitä seuraavaksi? Meinasin aktivoitua lähidemokratian suhteen, näistä Alvarin suhteen erityisesti. Lisäksi hankin itselleni Mansetori muokkaaja-oikeudet joten Peltolammin osuutta tulee varmasti päivitettyä. Ja meinasin myös jatkaa tavaraprojektiani sekä pyrkimystäni hidastamiseen. Elämänmittainen projekti nääs.
Käytin 100€ käyntikortteihin (500kpl), 75€ Vihreiden ehdokkuuteen ja loput työpaikallani kampanjointiin. Käyntikortit oli mielestäni mukava tapa kampanjoida siinä mielessä, että ne tuli annettua henkilökohtaisesti potentiaalisille äänestäjille. Niihin ei tullut laitettua muuta kuin perustiedot itsestä sekä tämän blogin osoite. Olisi voinut ehkä kiteyttää mitä asioita pääasiassa halusin ajaa, nyt kortin saajan oli nähtävä vaiva ja käydä katsomassa mitä täällä blogissa oli vaaleihin liittyen kirjoitettu.
 |
| Muutama käyntikortti ja pinssit jäi muistoksi |
Olen asunut Tampereella kolme vuotta ja tänä aikana olen ollut Tampereen Palloveikkojen toiminnassa mukana, tämän lisäksi lasten harrastusten kautta olen ollut tekemisissä paikallisten kanssa. Joten verkostoitumisen saralla vielä tekemistä, tämä on yksi syy miksi ääniä ei tullut niin paljon kuin olisin toivonut. Aamulehden meinaan jättää jäähylle, journalismin taso ei vakuuta ja Kokoomuksen ääni kuuluu liian selvästi, esim. tunneliasiassa ja raitiotie-hankkeessa myös. Olisin odottanut kyseisen lehden olevan tasapuolinen kaikille mutta näin selvästikään ei ole. Lopputuntemukseni näistä vaaleista on kuitenkin ihan hyvä, jopa niin hyvä, että meinaan yrittää neljän vuoden päästä uudestaan.
No mitä seuraavaksi? Meinasin aktivoitua lähidemokratian suhteen, näistä Alvarin suhteen erityisesti. Lisäksi hankin itselleni Mansetori muokkaaja-oikeudet joten Peltolammin osuutta tulee varmasti päivitettyä. Ja meinasin myös jatkaa tavaraprojektiani sekä pyrkimystäni hidastamiseen. Elämänmittainen projekti nääs.
lauantai 20. lokakuuta 2012
Tunneli ei ole ainoa asia näissä kunnallisvaaleissa
Tänään olin Tampereen keskustorilla Vihreiden vaalimökillä jakamassa käyntikortteja ja vaalilehteä. Jonkin verran pääsi puhumaan politiikkaakin. Useimmiten siitä tunnelista mutta eräs "asiakas" ansiokkaasti kritisoi tätä tunnelihärdelliä että on näissä vaaleissa muitakin asioita kuin tunneli.
Esim. Tampereella on ongelmia SoTe-alueella eli sosiaalipuolella palvelut ovat viime aikoina keskitettynä entistä enemmän mistä seuraa, että avuntarvitsijoiden täytyy matkustaa kaupungin keskustaan jotta saavat apua ja jonoutumisen johdosta päätöksien teko kestää liian kauan. Tähän ratkaisu voisi olla palvelun tuominen lähemmäksi tarvitsijoita ja lisähenkilöstön palkkaaminen. Painoarvo tulisi olla sillä, että palvelu tuotetaan asiakaslähtöisesti.
Terveyspuolella olen saanut torilla kuulla, että sairaanhoitajilla on suuri työkuorma ja heitä ei ole riittävästi. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että hoitajat eivät hakeudu tämmöisiin sairaaloihin. Ratkaisuna tietenkin palkata lisää hoitajia. Mistä rahat? Soisin, että rahaa säästyisi tähän tekemällä asioita fiksummin esim. ei pompoteta asiakkaita sairaaloiden välillä ambulanssilla turhan takia vaan hoidetaan asiakasystävällisesti ja joustavasti. Mikäli tämä ei onnistu on veronkorotukset minulle OK, terveyspalvelut on sellainen asia mitkä pitää hoitaa kunnialla. Kunnia-asia nääs.
Tampereen talouteen liittyen on semmoinen ongelma, että menot kasvaa tuloja nopeammin joten tulopuolta pitäisi saada kasvatettua. Työttömyysprosentti Tampereella on korkea joten työpaikkoja tarvitaan lisää. Yksi tapa kasvattaa yritystoimintaa on Uuden Tehtaan tyyppiset ratkaisut mutta myös perinteisiä yritystontteja ja tiloja tarvitaan. Tampereella on paljon koulutustoimintaa, yliopistoja kaksin kappalein joten on harmi jos niistä ei poiki uutta yritystoimintaa.
Joukkoliikenteestä ja lapsista (niistä erityisistä) kirjoitinkin jo aiemmin. Tampereen vihreiden vaaliohjelmasta löytyy lisää parannusideoita. Mikäli saamme mandaatin näitä asioita ajaa, parannuksia varmasti tapahtuu. Tottakai asioista joudutaan muiden puolueiden edustajien kanssa neuvottelemaan eikä päätökset ole yksi yhteen halumme kanssa, mutta on hyvä, että suunta on oikeanlainen. Siitähän demokratiassa loppupeleissä onkin kysymys.
 |
| Yleisnäkymää keskustorilta etelään |
Terveyspuolella olen saanut torilla kuulla, että sairaanhoitajilla on suuri työkuorma ja heitä ei ole riittävästi. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että hoitajat eivät hakeudu tämmöisiin sairaaloihin. Ratkaisuna tietenkin palkata lisää hoitajia. Mistä rahat? Soisin, että rahaa säästyisi tähän tekemällä asioita fiksummin esim. ei pompoteta asiakkaita sairaaloiden välillä ambulanssilla turhan takia vaan hoidetaan asiakasystävällisesti ja joustavasti. Mikäli tämä ei onnistu on veronkorotukset minulle OK, terveyspalvelut on sellainen asia mitkä pitää hoitaa kunnialla. Kunnia-asia nääs.
Tampereen talouteen liittyen on semmoinen ongelma, että menot kasvaa tuloja nopeammin joten tulopuolta pitäisi saada kasvatettua. Työttömyysprosentti Tampereella on korkea joten työpaikkoja tarvitaan lisää. Yksi tapa kasvattaa yritystoimintaa on Uuden Tehtaan tyyppiset ratkaisut mutta myös perinteisiä yritystontteja ja tiloja tarvitaan. Tampereella on paljon koulutustoimintaa, yliopistoja kaksin kappalein joten on harmi jos niistä ei poiki uutta yritystoimintaa.
 |
| Raatihuone |
torstai 18. lokakuuta 2012
Positiivisuuden kierre
Tänään Nokia julkisti kolmannen neljänneksen tuloksensa ja työnantajani NSN teki loistotuloksen. Tästä intoutuneena ajattelin soittaa äidilleni ensin ja kertoa hänelle hyvät uutiset. Perinteisesti hän soittaa minulle samaisena iltana kun Nokia on uutisissa ja kysyy mitä uutinen tällä kertaa tarkoittaa minun kannaltani tai kuulunko minä irtisanottaviin. Hän on viime aikoina paremmin kärryillä mikä on NSN versus Nokia joten enää ei tarvitse selittää, että "Ei, minä en ole kännykkä-Nokialla töissä vaan verkko-Nokialla, toiselta nimeltään Nokia Siemens Networks eli NSN".
Äitini otti uutiset ilahtuneena ja samalla tuli vaihdettua kuulumisia vaalikampanjaani liittyen. Yleisesti fiilikset ovat paremmat, näinä aikoina osaa arvostaa hyviä uutisia. Mollivoittoisuudesta pääsee eroon positiivisuudella ja sen jakamisella. Vaimoni on ollut tässä hyvä. Onneksi onnellisuuspilleri sattuu välillä omallekin kohdalle.
Äitini otti uutiset ilahtuneena ja samalla tuli vaihdettua kuulumisia vaalikampanjaani liittyen. Yleisesti fiilikset ovat paremmat, näinä aikoina osaa arvostaa hyviä uutisia. Mollivoittoisuudesta pääsee eroon positiivisuudella ja sen jakamisella. Vaimoni on ollut tässä hyvä. Onneksi onnellisuuspilleri sattuu välillä omallekin kohdalle.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Jokainen lapsi on erityislapsi
Vanhin tyttäreni on erityislapsi. Kun tulimme kolme vuotta sitten Kiinasta ja hän aloitti Härmälän koulussa oli luokkakoko aluksi 26 lasta ja myöhemmin luokkakoko nousi 28:aan. Opettaja valitteli, että ei ehdi katsomaan tyttäremme perään koska luokassa on muitakin lapsia ja ongelmatapausten selvittämiseen menee muutenkin paljon aikaa. Hän tekee parhaansa mutta paljon ei ole tehtävissä.
Onneksemme tyttäremme pääsi tutkimuksiin ja hänelle löytyi paikka Liisanpuiston koulusta. Luokkakoko on nyt kahdeksan ja kouluavustaja tukee opetustyötä. Ongelmia koulun suhteen vielä on mutta trendi on ollut sen jälkeen positiivinen. Tyttärellämme on nyt ystäviä ja hänen asenteensa koulun suhteen on parantunut.
Pikkutytöillämme Peltolammin koulussa luokkakoko on nyt 28. Opettaja valittelee, että luokassa on levottomuutta. Ja varmaan näin onkin. Lapset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset taustat. Opettajilla on rajalliset mahdollisuudet puuttua lasten käyttäytymiseen ja onhan se selvää, jos ryhmä koko lähestyy kolmeakymmentä ei koulurauha ole sitä tasoa mitä se pitäisi olla.
Jos ajatellaan koulusysteemiämme yleisesti tulisi luokkakokoja pienentää, tällöin opettajilla olisi helpompi työ tukea lapsen oppimista ja erityistarpeita. Lisäksi kouluissa tulisi olla riittävä määrä erityisavustajia ja opettajia. Opettajien työsuhteet tulisi pitää vakituisina ja pätkäsopimusten sijaan tulisi suosia vakinaisia työsuhteita. Näin opettajilla on mahdollisuus pitkäjänteiseen työskentelyyn.
Aiheesta löytyy Vihreän Langan artikkeli missä löytyy hyvin Vihreiden ajamat teesit. Voin allekirjoittaa nuo täysin. Tämän tyyppisiä pitkän aikavälin ratkaisuja soisin tehtävän myös täällä Tampereella!
 |
| Kiinan kirjoistusmerkkien harjoittelua |
Onneksemme tyttäremme pääsi tutkimuksiin ja hänelle löytyi paikka Liisanpuiston koulusta. Luokkakoko on nyt kahdeksan ja kouluavustaja tukee opetustyötä. Ongelmia koulun suhteen vielä on mutta trendi on ollut sen jälkeen positiivinen. Tyttärellämme on nyt ystäviä ja hänen asenteensa koulun suhteen on parantunut.
Pikkutytöillämme Peltolammin koulussa luokkakoko on nyt 28. Opettaja valittelee, että luokassa on levottomuutta. Ja varmaan näin onkin. Lapset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset taustat. Opettajilla on rajalliset mahdollisuudet puuttua lasten käyttäytymiseen ja onhan se selvää, jos ryhmä koko lähestyy kolmeakymmentä ei koulurauha ole sitä tasoa mitä se pitäisi olla.
 |
| Kovassa käytössä olevat reput |
Jos ajatellaan koulusysteemiämme yleisesti tulisi luokkakokoja pienentää, tällöin opettajilla olisi helpompi työ tukea lapsen oppimista ja erityistarpeita. Lisäksi kouluissa tulisi olla riittävä määrä erityisavustajia ja opettajia. Opettajien työsuhteet tulisi pitää vakituisina ja pätkäsopimusten sijaan tulisi suosia vakinaisia työsuhteita. Näin opettajilla on mahdollisuus pitkäjänteiseen työskentelyyn.
Aiheesta löytyy Vihreän Langan artikkeli missä löytyy hyvin Vihreiden ajamat teesit. Voin allekirjoittaa nuo täysin. Tämän tyyppisiä pitkän aikavälin ratkaisuja soisin tehtävän myös täällä Tampereella!
tiistai 16. lokakuuta 2012
Max yhden auton joukkoliikenneperiaate
Olen viime aikoina miettinyt Tampereen joukkoliikennettä ja liikkumista täällä yleensä. Näissä kuntavaaleissa yksi iso pohdinnan alla oleva hanke on raitiotie. Hintalappu sillä on luokkaa 180M€ mikä on paljon rahaa.
Hinnasta huolimatta olen raitiotien kannalla sillä se muodostaa kaupungin joukkoliikenteelle hyvän julkisen liikenteen rungon ja vähentää osaltaan liikennettä moottoriteiltä sekä nopeuttaa kaupungin läpi ja kaupunkiin menevää liikennettä. Tämä runko voitaisiin ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa yleensä ja sen varteen voisi rakentaa elinvoimaisia asuinkeskittymiä viheralueita unohtamatta.
Joukkoliikenne yleensä tulisi olla sellaista, että tiheästi asutuilla alueilla vuorovälit ovat alle puoli tuntia ruuhka-aikoina, harvemmin asutuilla alueilla harvempi vuoroväli ja mahdollisesti pienempi/halvempi kalusto. Joukkoliikenteen kattavuus tulisi olla sellaista, että missä tahansa asuukaan pärjäisi vaikka omaa autoa ei itseltä löytyisikään.
Tätä nimitän max yhden auton joukkoliikenneperiaatteeksi, eli perhekunnilla voi olla halutessaan vaikka kaksi autoa mutta mikäli haluavat tai joutuvat tekemään valintoja ja pitämään yhtä autoa tai ei autoa ollenkaan voivat he kuitenkin käydä töissä/asioilla/harrastuksissa julkisilla kulkuneuvoilla.
Pitkän matkan bussit ja junat tulisi olla kiinteä osa raitiotien lisäksi kunnallista joukkoliikennettä. Tarkoitan tällä sitä, että samoilla korttilipuilla pääsisi kulkemaan pitkän matkan busseissa, junissa ja raitiotiellä.
Sähköiset matkaoppaat tulisi olla yhteneväiset siten, että pitkänmatkan bussit/junat/raitiotie ovat samassa repa-matkaoppaassa. Tällä hetkellähän Paunun bussit eivät ole enkä näe järkisyytä tähän puutteeseen. Myös bussipysäkkien merkinnät ja reittikartat tulee sisältää kaikki linjat, myös pitkän matkan bussien reittitunnukset jotta käyttäjien ei tarvitse arpoa mitkä bussit pysäkillä pysähtyy.
Lisäksi reittiaikataulut tulisi suunnitella yhteistyössä muiden toimijoiden ja Tampereen kaupungin liikenteen kanssa. Esim. Härmälässä vuonna 2010 linjat 61, 62 ja 63 meni lähes aina linjojen 1 ja 11 editse mikä tuntui omituiselta eikä kovin järkevältä. Samaan tyyliin Peltolammilla ennen bussia numero 26 menee hyvin usein Paunun 71 mikä kerää kuljetettavat alta pois ja 26 menee lähes tyhjillään. En tiedä onko tämä ollut tarkoituksellista. Tämän sijaan jos vuoroja soviteltaisiin paremmin voisi vuoroväli olla jopa 10 minuuttia mikä käytännössä käyttäjän kannalta tarkoittaa sitä, että ei tarvitse katsoa aikataulua vaan mennä pysäkille ja olet jo matkalla.
Sähköisen reittiopaan tietot tulisi olla avoimesti saatavilla siten, että halukkaat yritykset voivat tehdä sille lisäpalveluita, esim. kännykällä käytettäviä palveluita jotka suunnittelevat reitin käyttäjän sijainnin perusteella.
Ja koska olen insinööri mietin hiukan tuotekehityksessä usein käytettäviä use caseja (yllä olevien ehdotelmien käyttötapoja):
1. Viher-hippi
Jouko vastustaa autoilua koska se saastuttaa ja tuhoaa maailman. Niinpä hän käyttää julkisia mahdollisimman paljon kun käy hiukan pidemmällä, tällä kertaa ostoksilla Ruohonjuuressa. Liikkuminen julkisilla on helppoa sillä bussiverkosto kuljettaa helposti ja nopeasti ja yhdellä vaihdolla hän pääseekin omalta asuinasueeltaan kyseiseen kauppaan. Ja koska hän ostaa vain hieman luomu-cashew-pähkinöitä ehtii hän samalla lipulla hypätä vielä raitiotievaunuun ja ehtii yliopistolle luennolle.
2. Taajama-mummo
Irma asuu yksin taajamassa kaupungin reunamilla. Usko meni toissa talvena ja elämä jatkuu vaikka vanhuuden vaivat Irmaa välillä vaivaakin. Bussit taajamassa menevät kaupungin tiheämmin asuttua alueita harvemmin mutta eihän näin eläkkeellä ollessa ole mikään hengenhätä. Riittää, että puolen kilometrin kävelymatkan päästä nysse kuljettaa kaupunkiin ja on riittävästi aikaa käydä apteekissa hakemassa lääkkeet ja kaupassa asioilla. Kelan kustantamaa taksia ei ole tarvinnut paljon käytellä ja omaosuuden raha säästyy muuhun tähelliseen.
3. Ruuhka-pariskunta
Karilla ja Sannalla alkaa lapset olla jo teini-iässä. Lasten ollessa pienempiä heitä tuli kuskattua harrastuksissa mutta nyt lapset menevät itse julkisilla jumppaan ja tanssitunnille. Lisäksi raitiotien valmistumisen johdosta Sannan työmatka Lentävänniemeen menee sutjakasti eikä toiselle autolle ole enää käyttöä. Säästyypähän sekin raha johonkin muuhun. Kari käy vielä työmatkat autolla mutta kun Fordissa oli kytkin sökönä hoituihan se työmatka julkisillakin, Repa-reittiopas neuvoi reitin ja toimi kätevästi Karin vanhalla Lumia 800 -älypuhelimella.
4. Öky-kuluttaja
Teuvolla on aina ollut rahaa. Hän ei voi ymmärtää viherpiipertäjiä ja mitä niitä linnunpöntön pystyttäjiä onkaan. Audi tuli uusittua viime keväänä ja sillä on mukava tehdä työmatkaa, välillä tulee ajettua pidempiäkin työmatkoja mutta nyt työmatka vie Kuljusta moottoritielle ja sieltä moottoritietä Tesomalle. Aiemmin matka oli ruuhkaisempi mutta viime vuosina ruuhkat ovat vähentyneet radikaalisti. Kaippa kaupunki on tehnyt jotain oikeinkin.
Hinnasta huolimatta olen raitiotien kannalla sillä se muodostaa kaupungin joukkoliikenteelle hyvän julkisen liikenteen rungon ja vähentää osaltaan liikennettä moottoriteiltä sekä nopeuttaa kaupungin läpi ja kaupunkiin menevää liikennettä. Tämä runko voitaisiin ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa yleensä ja sen varteen voisi rakentaa elinvoimaisia asuinkeskittymiä viheralueita unohtamatta.
Joukkoliikenne yleensä tulisi olla sellaista, että tiheästi asutuilla alueilla vuorovälit ovat alle puoli tuntia ruuhka-aikoina, harvemmin asutuilla alueilla harvempi vuoroväli ja mahdollisesti pienempi/halvempi kalusto. Joukkoliikenteen kattavuus tulisi olla sellaista, että missä tahansa asuukaan pärjäisi vaikka omaa autoa ei itseltä löytyisikään.
Tätä nimitän max yhden auton joukkoliikenneperiaatteeksi, eli perhekunnilla voi olla halutessaan vaikka kaksi autoa mutta mikäli haluavat tai joutuvat tekemään valintoja ja pitämään yhtä autoa tai ei autoa ollenkaan voivat he kuitenkin käydä töissä/asioilla/harrastuksissa julkisilla kulkuneuvoilla.
Pitkän matkan bussit ja junat tulisi olla kiinteä osa raitiotien lisäksi kunnallista joukkoliikennettä. Tarkoitan tällä sitä, että samoilla korttilipuilla pääsisi kulkemaan pitkän matkan busseissa, junissa ja raitiotiellä.
Sähköiset matkaoppaat tulisi olla yhteneväiset siten, että pitkänmatkan bussit/junat/raitiotie ovat samassa repa-matkaoppaassa. Tällä hetkellähän Paunun bussit eivät ole enkä näe järkisyytä tähän puutteeseen. Myös bussipysäkkien merkinnät ja reittikartat tulee sisältää kaikki linjat, myös pitkän matkan bussien reittitunnukset jotta käyttäjien ei tarvitse arpoa mitkä bussit pysäkillä pysähtyy.
Lisäksi reittiaikataulut tulisi suunnitella yhteistyössä muiden toimijoiden ja Tampereen kaupungin liikenteen kanssa. Esim. Härmälässä vuonna 2010 linjat 61, 62 ja 63 meni lähes aina linjojen 1 ja 11 editse mikä tuntui omituiselta eikä kovin järkevältä. Samaan tyyliin Peltolammilla ennen bussia numero 26 menee hyvin usein Paunun 71 mikä kerää kuljetettavat alta pois ja 26 menee lähes tyhjillään. En tiedä onko tämä ollut tarkoituksellista. Tämän sijaan jos vuoroja soviteltaisiin paremmin voisi vuoroväli olla jopa 10 minuuttia mikä käytännössä käyttäjän kannalta tarkoittaa sitä, että ei tarvitse katsoa aikataulua vaan mennä pysäkille ja olet jo matkalla.
Sähköisen reittiopaan tietot tulisi olla avoimesti saatavilla siten, että halukkaat yritykset voivat tehdä sille lisäpalveluita, esim. kännykällä käytettäviä palveluita jotka suunnittelevat reitin käyttäjän sijainnin perusteella.
Ja koska olen insinööri mietin hiukan tuotekehityksessä usein käytettäviä use caseja (yllä olevien ehdotelmien käyttötapoja):
1. Viher-hippi
Jouko vastustaa autoilua koska se saastuttaa ja tuhoaa maailman. Niinpä hän käyttää julkisia mahdollisimman paljon kun käy hiukan pidemmällä, tällä kertaa ostoksilla Ruohonjuuressa. Liikkuminen julkisilla on helppoa sillä bussiverkosto kuljettaa helposti ja nopeasti ja yhdellä vaihdolla hän pääseekin omalta asuinasueeltaan kyseiseen kauppaan. Ja koska hän ostaa vain hieman luomu-cashew-pähkinöitä ehtii hän samalla lipulla hypätä vielä raitiotievaunuun ja ehtii yliopistolle luennolle.
2. Taajama-mummo
Irma asuu yksin taajamassa kaupungin reunamilla. Usko meni toissa talvena ja elämä jatkuu vaikka vanhuuden vaivat Irmaa välillä vaivaakin. Bussit taajamassa menevät kaupungin tiheämmin asuttua alueita harvemmin mutta eihän näin eläkkeellä ollessa ole mikään hengenhätä. Riittää, että puolen kilometrin kävelymatkan päästä nysse kuljettaa kaupunkiin ja on riittävästi aikaa käydä apteekissa hakemassa lääkkeet ja kaupassa asioilla. Kelan kustantamaa taksia ei ole tarvinnut paljon käytellä ja omaosuuden raha säästyy muuhun tähelliseen.
3. Ruuhka-pariskunta
Karilla ja Sannalla alkaa lapset olla jo teini-iässä. Lasten ollessa pienempiä heitä tuli kuskattua harrastuksissa mutta nyt lapset menevät itse julkisilla jumppaan ja tanssitunnille. Lisäksi raitiotien valmistumisen johdosta Sannan työmatka Lentävänniemeen menee sutjakasti eikä toiselle autolle ole enää käyttöä. Säästyypähän sekin raha johonkin muuhun. Kari käy vielä työmatkat autolla mutta kun Fordissa oli kytkin sökönä hoituihan se työmatka julkisillakin, Repa-reittiopas neuvoi reitin ja toimi kätevästi Karin vanhalla Lumia 800 -älypuhelimella.
4. Öky-kuluttaja
Teuvolla on aina ollut rahaa. Hän ei voi ymmärtää viherpiipertäjiä ja mitä niitä linnunpöntön pystyttäjiä onkaan. Audi tuli uusittua viime keväänä ja sillä on mukava tehdä työmatkaa, välillä tulee ajettua pidempiäkin työmatkoja mutta nyt työmatka vie Kuljusta moottoritielle ja sieltä moottoritietä Tesomalle. Aiemmin matka oli ruuhkaisempi mutta viime vuosina ruuhkat ovat vähentyneet radikaalisti. Kaippa kaupunki on tehnyt jotain oikeinkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)